Rannalla

Tuo saaren kappeli katsoo
kun rannalle tyttönen käy.
Suru mielen vallata tahtoo,
ei armastaan kuulu, ei näy.
Hän muistaa tuon kesäisen päivän
ja hunnun ja kukkaset nuo.
Luo alttarin kulki hän vierellään mies,
jolle syömmensä kuuluvan ties.

Yön lempeä hämärä katsoi
kun rakkaus täyttyä sai.
Vaan aamu toi arjen
ja maksoi kai velkaa se rakastavain.
Ja valkoinen laivansa ootti
jo rannalla kapteeniaan.
Ei luotaan pois päästänyt armastaan ois,
vaan uskoi: pian palata vois.

Niin hiljaa, niin hiljaa
jäi kaipaamaan suudelmiaan.
Niin hiljaa, niin hiljaa
käy rannalle uneksimaan:
"Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
niin hiljaa, niin hiljaa
jäädä syliini vois."

Mut kohta jo viestiä tuotiin:
Meri ollut on niin armoton.
Tuuli nousi pilvihin synkkiin,
loi raivonsa lahjomaton.
Ja mustien aaltojen alle
vei laivan ja kapteenin sen.
Kuin yö, toi se tytölle kylmyyden
sydämen iäks särkynehen.

Niin hiljaa, niin hiljaa
jäi kaipaamaan suudelmiaan.
Niin hiljaa, niin hiljaa
käy rannalle uneksimaan:
"Jos rakkaani jälleen laiva valkoinen tois,
niin hiljaa, niin hiljaa
jäädä syliini vois."

Übersetzung

The island chapel watches
as the girl walks down the beach.
A sorrow conquers her mind,
no sign of the beloved one.
She remembers that day of summer,
and the veil and those flowers, too.
She stepped to the altar by a man,
whom she knew her heart belonged.

A gentle dusk of the night
saw the love fulfilled.
But with the morning came the work,
for which the lovers owed their debts.
And a white ship was waiting
for it's captain to return.
She wouldn't let her darling to go,
still hoping: he would come back.

So quietly, so quietly,
she kept missing his kisses.
So quietly, so quietly
she walks to the beach to dream:
"If the white ship would bring back my darling,
so quietly, so quietly,
he could stay on my arms."

But soon was a message delivered:
The sea had been so cruel.
The wind raised the dark clouds,
the Unbribable* brought down his rage.
Below the waves so black
it took the ship and it's captain.
As the night, it brought the coldness
and broke the girl's heart for good.

So quietly, so quietly,
she kept missing his kisses.
So quietly, so quietly
she walks to the beach to dream:
"If the white ship would bring back my darling,
so quietly, so quietly,
he could stay on my arms."